Uutiset
Artikla
Ahdistusvahingon korvauksen jatkaminen
Täysistunnon 5. huhtikuuta 2019 tekemän päätöksen mukaisesti täysistunto, nro 18-17442, julkaistu tiedotteessa Pour rappel, la Loi 98-1194 du 23 décembre 1998 a permis aux salariés qui ont été particulièrement exposés à l’amiante de bénéficier d’un départ à la retraite anticipé alors même qu’ils n’avaient pas développé une maladie professionnelle liée à cette exposition. La condition exigée était d’avoir travaillé au sein d’un établissement mentionné à l’article 41 de cette Loi. Les salariés, qui remplissent les conditions exigées par cette Loi, ont pu également solliciter le versement de dommages et intérêts au titre du préjudice d’anxiété, lequel est lié au fait d’avoir été exposé à ce matériau particulièrement toxique. En effet, le préjudice moral résultant pour un salarié du risque de développer une maladie induite par son exposition à l’amiante est constitué par le seul préjudice d’anxiété dont l’indemnisation répare l’ensemble des troubles psychologiques résultant de la connaissance d’un tel risque. Mais l’Assemblée plénière de la Cour de cassation, par son arrêt rendu le 5 avril 2019, est allée encore plus loin puisque désormais, même les salariés qui ne remplissent pas la condition posée par l’article 41 précité peuvent espérer obtenir réparation de leur préjudice d’anxiété dès lors qu’ils ont fait l’objet d’une exposition à l’amiante. Cet arrêt constitue une avancée très intéressante dans l’accroissement de la responsabilité de l’employeur, débiteur d’une obligation de sécurité de résultat à l’égard de ses salariés. Notons que la Chambre sociale comme la Chambre criminelle de la Cour de cassation tendent à durcir leur décision à l’égard des employeurs.Esimerkiksi rikosjaosto vahvisti 19. huhtikuuta 2017 (n:o 16-80695) hovioikeuden antaman tuomion, jossa hänet todettiin syylliseksi muiden hengen vaarantamiseen. asbestikuituja oli tunnistettu ja tunnistettu. Todettuaan, että vastaajat olivat tahallisesti rikkoneet erityisiä velvoitteita, jotka oli pantava täytäntöön, tuomioistuin vahvisti, että tämä rikkominen altisti muut suoraan ja välittömästi kuoleman, silpomisen ja pysyvän vamman riskille, koska oli tietty riski sairastua keuhkosyöpään tai keuhkopussin syöpään. ja kuului rikoslain 223-1 §:n soveltamisalaan, jonka mukaan "muiden suoraan altistamisesta välittömälle kuoleman tai loukkaantumisen vaaralle luonto silpomisen tai pysyvän vamman aiheuttamisesta laissa tai määräyksessä asetetun erityisen turvallisuus- tai varovaisuusvelvollisuuden ilmeisen tahallisen rikkomisen seurauksena tuomitaan yhdeksi vuodeksi vankeuteen ja 15 000 euron sakkoon. Tuomarit luonnehtivat siten suoraa syy-yhteyttä työnantajan epäonnistumisten ja esiintyneen patologian välillä. Päättelemme tämän tekstin lukemisen perusteella, että työntekijöiden altistaminen asbestin tai kemiallisen riskin vaaralle on erityisen vakava virhe, jolle on riittävän tunnusomaista, jotta tuomarit voivat tuomita työnantajan rikosoikeudellisesti mutta myös siviilioikeudellisesti osana kannetta. tunnustaakseen anteeksiantamattoman syyllisyytensä. Tämä oikeuskäytäntö on sopusoinnussa tuomareiden aseman tiukentamisen kanssa ammatillisia riskejä koskevissa asioissa riippumatta siitä, liittyvätkö nämä riskit asbestiin, kemikaaleihin tai psykososiaalisiin riskeihin. Ennaltaehkäisy on sopivin tapa välttää kiistoja työntekijöiden kanssa. Työnantajat, pyydän teitä ottamaan minuun yhteyttä ymmärtääksenne teitä painavat ennaltaehkäisyvelvoitteet ja välttääksenne siviili- ja/tai rikosoikeudellisia toimia sinua ja yritystäsi vastaan.
Seuraa minua myös:
